Koulujutui..

Täytys varmaan välillä ottaa esille näitä koulujuttujakin kun sitä täällä oikeesti ollaan tekemässä. Tällä ja viime viikolla meillä oli Health in the community - päivät, tarkoittaen että jalkauduimme Leicesterin eräälle alueelle tutustumaan miten systeemi toimii. Toimimme opiskelijoista kootussa "moniammatillisessa ryhmässä" - itse tein hommia kätilön, children's nursen ja adult nursen kanssa. Mutta siis niin, viime viikolla tapasimme muun muassa alueella toimivan poliisin sekä vierailimme Sure Start Centerissa, meidän piti myös tavata sosiaalityöntekijä, mutta arvatkaa kuka teki oharit ;D huikeeta mainosta meikäläisille. Ammattilaisten lisäksi tapasimme erään asiakkaan, jonka kanssa kävimme keskustelua hänen elämässään olevista haasteista ja mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista. Oli hieman vaikeaa käpötellä täysin tuntemattoman asiakkaan kotiin ja koittaa saada jotain tietoja esille. Toki kyseinen asiakas oli lupautunut tähän projektiin mukaan, sekä ennenkin ottanut vastaan opiskelijavierailuja joten ei sinällään mikään ongelma. Haastattelun aikana meikäläinen oli jokseenkin hiljaa kun koitin vaan saada selvää ihmisten puheesta. Toinen syy hiljaisuuteeni oli varmasti se että kun kävelin sisään ja esittelin "ammattini", vastaanotto ei ollut kovin mieluinen.

No mutta se siitä ensimmäisestä päivästä, tällä viikolla kävimmekin sitten enemmän läpi erilaisia ammattilaisia jotka ovat jotenkin yhteydessä kyseiseen asiakkaaseemme; tapasimme ainakin GP, joka kertoi asiakkaastamme varsin avoimesti,  tämän lisäksi tapasimme muita ammattilaisia. Eräs asia mikä henk.koht. ihmetytti, oli se että ammattilaiset puhuivat hyvin avoimesti meille annetusta tapauksesta. Hyvinkin yksityiskohtaisestikin siis, joten aloinkin pohtia että kerrottaisiinko Suomessa tuollaisia yksityiskohtia opiskelijoille jotka eivät ole sen pidempään yhteydessä asiakkaaseen. Mutta noh, kokemus sinällään.. Päivän lopuksi sitten pidimme esityksen näistä kahdesta päivästä sekä asiakkaastamme.

Moniammatillisesta yhteistyöstä opein monenlaista, erityisesti sen että meikäläisen ajatusmaailma poikkeaa suunnattomasti paikallisten nurse-opiskelijoiden ajatuksista, asiaa on vaikea selittää, mutta kovin moneen kertaan meikäläisen suu oli loksahtaa auki keskustelujen aikana.

Eipä siinä kai sen ongelmaa, nyt pitää sitten alkaa metsästämään jostakin sos.työntekijää ja toista ammattilaista jotka viitsisivät istua hetken aikaa kahvilla ja vastailla muutamaan haastattelukysymykseen :D Se onkin sitten varmaan astetta haasteellisempi tehtävä, mutta eiköhän tässä jotain keksitä.